Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen työelämä
Epätyypillistä työtä tekevien asemaa on parannettava
Muun muassa pakkoyrittäjyys, määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen ja vastentahtoinen osa-aikatyö ovat työnantajalle keinoja säästää työvoimakustannuksissa ja kiertää työnantajavelvoitteita. Työntekijöille erilaiset pätkätyöt merkitsevät epävarmuutta ja taloudellista niukkuutta.
Tavoitteet
- Määräaikaisen työvoiman käytön ehtoja on kiristettävä niin, että pysyvä työvoiman tarve määritellään nykyistä selkeämmin.
- Työnantaja-aloitteiselle osa-aikatyölle pitää säätää perusteet, kuten määräaikaisuuden käytölle on jo olemassa.
- Vuosilomalakia on uudistettava niin, että myös lyhyissä työsuhteissa työntekijä ansaitsee lomaa 2,5 päivää kuukaudessa. Pätkätyöntekijälle on säädettävä subjektiivinen oikeus vuosilomaan.
- Työsuhteisen ja yrittäjätyön väärinluokittelua (ts. työsuhteen naamiointia) estävän kansallisen ja EU-lainsäädännön valmistelua ja voimaansaattamista on edistettävä.
- Työneuvoston toimivaltaa on laajennettava työsopimuslain soveltamisalan, määräaikaisuuden ja vaihtelevan työajan sekä työajan vakiintumisen rajanvetotilanteisiin. Tällöin työntekijöillä on mahdollisuus saada nykyistä matalammalla kynnyksellä ja nopeammin oikeussuojaa.
- Aidoille itsensä työllistäjille on varmistettava oikeus neuvotella ja kehittää työnsä ehtoja kollektiivisesti yhdessä.
Perustelut
Työntekijöistä yli 80 prosentilla on vakituinen työ. Määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet ovat kuitenkin jatkuvasti lisääntyneet. Pysyvän työn puutteessa on eniten 25–34-vuotiaita ja naisia.
Työsopimuslain mukaan kokoaikainen ja vakituinen työsopimus on pääsääntö, josta määräaikainen ja osa-aikainen ovat poikkeuksia. Työntekijää ei saa asettaa eri asemaan pelkästään työsuhteen keston tai työsuhteen pituuden vuoksi. Näitä periaatteitta pitää vahvistaa.
Esimerkiksi määräaikaisuuksia käytetään paljon lainvastaisesti, koska laki on tulkinnanvarainen. Monet osa-aikatyöntekijät eivät saa toivomaansa työtuntimäärää ja ovat näin ollen osa-aikaisesti työttömiä. Useissa tapauksissa kysyntävaihteluun liittyvä taloudellinen riski siirretään pätkätyöntekijöiden kannettavaksi.
Sille ei ole perusteita, että alle vuoden työsuhteissa kertyy vähemmän lomaa kuin yli vuoden työsuhteissa. Myös pätkätyötä tekevällä työntekijällä on oikeus palkalliseen lomaan samalla tavalla kuin muillakin työntekijöillä
Esimerkiksi työsuhteen naamiointi erilaisiksi toimeksianto- ja kumppanuussuhteiksi on lisääntynyt ja teknologinen kehitys ja alustatyö edelleen lisäävät ilmiötä. Epäselvissä tilanteissa tarvitaan työsuhteen ja yrittäjätyön rajanvetoon toimiva matalan kynnyksen oikeussuojakeino.
Perusteettomista palkkaeroista on päästävä eroon
Sukupuolten välinen palkkakuilu ei kuroudu umpeen itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Työpaikoilla perusteettomia palkkaeroja kitketään parhaiten avoimuudella.
Tavoitteet
- Hallituksen kolmikantaista samapalkkaisuusohjelmaa valtion, työmarkkinakeskusjärjestöjen sekä työnantaja- ja ammattiliittojen yhteistyössä sopimilla keinoilla on jatkettava. Ohjelman tavoitteiden on oltava riittävän kunnianhimoisia ja toimenpiteiden tehokkaita ja vaikuttavia.
- Samanarvoisen työn käsite on määriteltävä nykyistä täsmällisemmin laissa.
- Perusteettomien palkkaerojen ja palkkasyrjinnän poistamiseksi on lisättävä palkka-avoimuutta siten, että palkat ovat työpaikalla kaikkien työntekijöiden tiedossa. Vastaavaa lainsäädäntöä on edistettävä myös Euroopan unionissa.
Perustelut
Sukupuolten välinen palkkaero on Suomessa sitkeä tasa-arvo-ongelma. Palkkakuilu miesten ja naisten keskimääräisissä säännöllisen työajan ansioissa on kaventunut hitaasti, se on nyt noin 16 prosenttia. Hallituksen samapalkkaisuusohjelmia on toteutettu vuodesta 2006 lähtien.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n irtisanouduttua keskusjärjestötason sopimisesta, liittotaso on se, jolla on käsissään työmarkkinaosapuolten toimet samapalkkaisuuden edistämiseksi. Siksi liitot on kytkettävä kiinteästi mukaan ohjelman suunnitteluun ja toimeenpanoon.
Samasta ja samanarvoisesta työstä on tasa-arvolain mukaan maksettava sama palkka. Käytännössä palkkoja ei kuitenkaan työpaikalla verrata samanarvoiseen työhön, koska samanarvoisen työn määritelmä on epäselvä.
Työpaikan sisäinen palkka-avoimuus edistää parhaiten tasa-arvoista palkkausta. Myös paikallisen sopimisen lisääntyminen edellyttää suurempaa avoimuutta palkoista.
Syrjinnän uhrin asemaa on parannettava
Yhdenvertaisuus on perusoikeus. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain mukaan kielletty iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, poliittisen mielipiteen, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Monelle syrjintä on kuitenkin jokapäiväistä eikä uhri saa oikeutta.
Tavoitteet
- Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaa työelämässä on laajennettava.
- Valvontaa on tehostettava ja syrjinnän uhrin mahdollisuutta saada oikeutta helpotettava.
- Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltaa on laajennettava työelämään.
- Yhdenvertaisuutta edistävillä järjestöillä pitää olla lautakunnassa oikeus edustaa uhria tai uhreja ilman uhrin nimeämistä. Lautakunnan on voitava määrätä uhrille myös hyvitys.
Perustelut
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on perehtynyt syrjintään. Hänellä ei kuitenkaan ole toimivaltaa puuttua syrjintään työelämässä.
Syrjinnän uhri ei usein osaa eikä uskalla puolustaa oikeuksiaan. Oikeuksien saaminen on kallista ja kestää vuosia. Tarvitaan ns. matalan kynnyksen keinoja, jotta syrjinnän uhri saisi nopeasti ja halvalla oikeutta.
Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on saatava kuriin
Raskaudesta ja perhevapaiden käytöstä johtuva syrjintä ei ole marginaalinen ilmiö suomalaisessa työelämässä. Jotta se saadaan kuriin, tarvitaan lakimuutoksia.
Tavoitteet
- Työsopimuslakia on täsmennettävä niin, että raskaus ja perhevapaan käyttö eivät vaikuta määräaikaisen työsuhteen jatkumiseen.
- Perhevapaalta palaavien työsuhdeturvaa on parannettava säätämällä perhevapaalta palaavalle työntekijälle korotettu irtisanomissuoja. Työnantajan harkitessa irtisanomista muutosneuvottelut saa käydä vasta perhevapaalta paluun jälkeen.
Perustelut
Tasa-arvovaltuutetulle tulevista selvityspyynnöistä noin kolmannes koskee raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Myös ammattiliitot selvittävät vuosittain lukuisia syrjintätapauksia. Esimerkiksi Palvelualojen ammattiliitto PAM saa vuodessa noin tuhat raskaussyrjintää koskevaa selvityspyyntöä. Tämä on todennäköisesti vain jäävuoren huippu, sillä useimmat tapaukset eivät tule ilmi.
Perhevapaalta palaava ei useinkaan pääse palaamaan työsopimuksessa sovittuun työtehtävään, vaan työnantaja ilmoittaa, että töitä ei ole tai tilalle tarjotaan huonompitasoista tai -tyyppistä työtehtävää. Tämän vuoksi työhön palaavalle on säädettävä vahvennettu irtisanomissuoja. Vahvennettu irtisanomissuoja on tarpeellinen sen takia, että voidaan rauhassa selvittää, onko työnantajalla tarjota työsopimuksen mukaista työtä.
Kotihoidon tuki on uudistettava ja varhaiskasvatuspalveluiden laatu ja saatavuus varmistettava
Työelämän perhemyönteisyydessä on vielä paljon parannettavaa. Työn ja perheen yhteensovittamista ja tasa-arvoa työelämässä voidaan edistää joustavammalla kotihoidon tuella ja varmistamalla laadukkaiden varhaiskasvatuspalvelujen saatavuus.
Tavoitteet
- Kotihoidontuki on uudistettava tasa-arvoisemmaksi ja joustavammaksi seuraavilla muutoksilla:
1. Etuus jaetaan lähtökohtaisesti vanhempien kesken.
2. Etuustaso on 6 kuukauden ajalta korkeampi ja sitä pitää olla mahdollista käyttää myös puolitettuna 12 kuukauden ajan.
3. Etuutta on mahdollista saada lyhyemmissä pätkissä esimerkiksi siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta.
4. Kotihoidon tuen sisarkorotus poistetaan.
5. Korotetaan joustavaa ja osittaista hoitorahaa, jotta työn ja perheen yhteensovittaminen helpottuu. - Varhaiskasvatuspalvelut on alennettava portaittain maksuttomiksi ja niiden saatavuus on turvattava muun muassa valtakunnallisen ohjeistuksen avulla myös perheille, joissa vanhempien työajat vaihtelevat.
- Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaa on ehkäistävä nykyistä joustavammilla koulutuspoluilla, pätevyysvaatimuksia muuttamalla ja henkilöstömitoitusta korjaamalla.
Perustelut
Kotihoidon tuen käyttäjistä valtaosa (92 %) on naisia. Pitkät kotihoidon tuen jaksot vaikuttavat naisten työmarkkina-asemaan ja palkka- ja eläkekertymään. Elokuussa 2022 voimaan tulleella perhevapaauudistuksella tavoitellaan perhevapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken, joten on luontevaa, että myös kotihoidon tukea uudistetaan tavoitteen mukaisesti.
Varhaiskasvatus tukee lapsen kielellistä ja kognitiivista kehitystä. Kotihoidon tuen sisarkorotuksen poistaminen tukisi perheen vanhempien sisarusten osallistumista varhaiskasvatukseen.
Joustavan ja osittaisen hoitorahan korottaminen helpottaisi yhä useamman vanhemman työn ja perheen yhteensovittamista lapsen ollessa alle 3-vuotias ja ensimmäisten kouluvuosien aikana.
Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on pohjoismaisittain alhainen. Osallistumisen esteitä on raivattava, sillä varhaiskasvatus tukee perheitä, luo tasa-arvoa ja varmistaa lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet kehittyä ja saada tukea.
Varhaiskasvatuksen maksuttomuudella varmistetaan, ettei osallistuminen ole kiinni perheen varallisuudesta. Vuorohoito pitäisi puolestaan huolta siitä, että huoltajat pystyvät yhdistämään lapsen hoidon eri elämäntilanteisiin ja työaikoihin. Vuoropäivähoidon alueelliset erot saadaan vähenemään ja lähipalveluperiaate toteutumaan luomalla valtakunnalliset ohjeistukset kunnille palvelun järjestämisestä.
Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan kriisiytymisen välttämiseksi on perustettava kolmikantainen työryhmä, joka selvittää nykytilaan johtaneita syitä sekä hakee vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi.
Henkilöstön määrä ja saatavuus, kunnolliset työolot ja työntekijöiden osaaminen ovat tärkeitä tekijöitä laadukkaiden varhaiskasvatuspalvelujen turvaamiseksi. Erityisesti varhaiskasvatuksen lastenhoitajille on luotava joustavia koulutuspolkuja tai uuden varhaiskasvatuslain mukaisia pätevyysvaatimuksia on muutettava, jotta henkilöstön riittävyys saadaan taattua.
Myös henkilöstömitoitusta on korjattava niin, että päiväkodissa olisi yksi opettaja ja kaksi lastenhoitajaa yhtä lapsiryhmää kohden. Nykylain mukaan rakenteen pitäisi olla kaksi opettajaa ja yksi lastenhoitaja 1.1.2030 mennessä.