Kestävää kasvua on tuettava aktiivisella teollisuuspolitiikalla

Vihreä siirtymä ja ilmastonmuutoksen torjunta haastavat toimialoja. Suomi on teollisuudelle houkutteleva investointikohde, mutta meidän on varmistettava, että näin on myös jatkossa.

Tavoitteet

Polttoaineiden ja sähkön hintakehitys on pidettävä maltillisena.
Tutkimusta ja innovaatioita pitää tukea erityisesti suorilla tuilla.
Uusia teknologioita kuten pienydinvoimaloita ja vetytaloutta pitää edistää sääntelyllä ja tarvittaessa valtion ja yksityisen sektorin yhteisyrityksillä.
Osaamiseen on panostettava. Erityisesti ammatillisen koulutuksen tasoa on nostettava ja rahoitus turvattava.
Sääntely-ympäristön on oltava ennakoitavaa investointivarmuuden takaamiseksi (esimerkiksi ennakkolupajärjestelmä).

Perustelut

Palkkamenojen lisäksi teollisuuden kustannukset koostuvat energiasta, logistiikasta, raaka-aineista ja komponenteista sekä investoinneista ja niiden rahoituksesta. Suomi on teollisuudelle houkutteleva investointikohde ja palkoilla on varaa nousta, kun kyseiset menot ovat kohtuullisella tasolla kilpailijamaihin verrattuna.

Vihreä siirtymä ja ilmastonmuutoksen torjunta asettavat useita toimialoja murrosvaiheeseen. Uusien teknologioiden nopean kehittymisen takaamiseksi on yhdistettävä julkisen sektorin riskinsietokyky sekä yksityisen sektorin pääomat ja osaaminen. Tarvittaessa uusien toimialojen synnyttämiseksi on voitava perustaa uusia valtionyhtiöitä.

Panostamalla tutkimukseen ja innovaatioihin voimme taata, että Suomessa toimivat yritykset uudistuvat ja kansantaloutemme tuottavuus kasvaa. TKI-tukien suhteen tulee suosia vaikuttavuudeltaan parhaita keinoja.

Suomesta löytyy viime vuosilta esimerkkejä teollisuuslaitoksista, jotka ovat kaatuneet harmillisen myöhäisessä vaiheessa (esimerkiksi BASF:n tehdas Harjavallassa). Tiukasta sääntelystä on syytä pitää kiinni, mutta toimijoiden oikeusturvan ja yleisen investointivarmuuden takaamiseksi olisi luvitusta kehitettävä esimerkiksi ennakkolupajärjestelmää kehittämällä.

Kriisien koettelemaa matkailualaa tuettava

Matkailuala on kärsinyt koronapandemian seurauksena poikkeuksellisen rajusti. Ukrainan sota on vaikeuttanut tilannetta entisestään. Matkailijat on saatava palaamaan Suomeen ja suomalainen matkailu on nostettava uuteen kukoistukseen.

Tavoitteet

Visit Finlandin rahoitus on nostettava muiden pohjoismaiden tasolle.
Suomesta on rakennettava ympärivuotisen matkailun maa.
Energiaintensiivisten palveluiden sähköveroa on alennettava teollisuuden tasolle.

Perustelut

Visit Finland on Business Finlandin alainen Suomalaista matkailualaa edistävä organisaatio. Monet suomalaiset matkailualan yritykset ovat liian pieniä, että kykenisivät markkinointiin ulkomailla. Visit Finlandin resursseja kasvattamalla tietoutta Suomesta matkakohteena on mahdollista kasvattaa.

Suomen matkailuala on perinteisesti ollut sesonkipohjaista. Matkailun ympärivuotisuuden lisääminen parantaa toimialan kannattavuutta sekä alueellista kehitystä. Ympärivuotisuuden myötä ala pystyy paremmin houkuttelemaan investointeja ja helpottamaan työvoiman kohtaannon haasteita. Matkailun ympärivuotisuuden kehittämisellä on myös laajempia myönteisiä vaikutuksia.

Monet matkailualat, esimerkiksi hiihtokeskukset, ovat energiaintensiivistä toimintaa. Laskemalla näiden toimialojen sähköveroa teollisuuden sähköveroluokkaan parannetaan niiden toimintaedellytyksiä.

Liikenneinvestoinneissa on painotettava kustannustehokkuutta ja perusväylänpidon rahoitus on turvattava

Toimiva liikenneinfra on keskeinen yhteiskunnallinen palvelu pitkien etäisyyksien Suomessa. Meidän on huolehdittava väyläverkon toiminnasta riittävillä ja vaikuttavilla uusinvestoinneilla sekä lyhentämällä suureksi kasvanutta korjausvelkaa.

Tavoitteet

Perusväylänpidon rahoitustaso on nostettava 1,4 miljardiin ja rahoitus on sidottava indeksiin. Liikenneinvestointeihin on panostettava 600 miljoonaa euroa vuosittain. Parlamentaarisesti hyväksyttyä Liikenne 12 -selontekoa on noudatettava.
Suuria raideinvestointeja on kyettävä priorisoimaan aitojen tarpeiden mukaan.
Liikennehankkeiden suunnitteluperusteeksi tulisi ottaa matka-ajan lisäksi matkaketjujen toimivuus.

Perustelut

Liikenneverkon korjausvelka paisuu. Tämä kasvattaa päästöjä ja kustannuksia sekä aiheuttaa liikenteen hidastumista ja heikentää toimintavarmuutta. Suomessa liikenneinfran rahoitustarpeet ovat muita maita suuremmat johtuen muun muassa kaukaisesta sijainnista ja raskaasta sekä kuljetusintensiivisestä teollisuudesta. Liikenneverkon ylläpidon laiminlyönti johtaa kalliimpiin kertainvestointeihin tulevaisuudessa.

Suomella ei ole mahdollisuutta toteuttaa kolmea suurta ratahanketta (tunnin juna, päärata ja itärata) yhtäaikaisesti. Kustannus-hyöty näkökulmasta ainoastaan pääradan jätti-investointi on jossain määrin perusteltu. Muilla rataosuuksilla on mahdollista saavuttaa yhtä suuria hyötyjä murto-osalla jätti-investointien kustannuksista. Suurten ratahankkeiden hylkäämisen ehdoksi tulisi asettaa sitoutuminen tunnistettujen puollonkaulojen korjaamiseen ja purkamiseen.

Liikennesuunnittelussa on tyypillisesti painotettu matka-aikojen lyhentämistä liikennevälineitä nopeuttamalla. Se on toisinaan epätarkoituksenmukaista, sillä pienetkin nopeutukset voivat edellyttää suhteettoman suuria investointeja. Matka-aikoja voi lyhentää tehokkaammin synkronoimalla yksittäisten liikennevälineiden aikatauluja matkaketjuiksi. Hyvin suunnitelluilla aikatauluilla ja vaihtoyhteyksillä on mahdollista lyhentää matka-aikoja kustannustehokkaasti. Synkronoitu ja kokonaisuuden kannalta nopein liikennejärjestelmä voi toisinaan edellyttää jopa tiettyjen liikennevälineiden ja yhteyksien hidastamista.

Kestävyysvajetta on paikattava veropohjaa tiivistämällä

Hyvinvointivaltion turvaaminen edellyttää väestön ikääntymisestä johtuvan kestävyysvajeen umpikuromista. Verotukien ja verovähennysten sijaan tarvitsemme veropohjan tiivistämistä.

Tavoitteet

Pelkät työllisyystoimet eivät riitä kestävyysvajeen umpikuromisessa, eli tarvitaan myös suoria meno- ja verotoimia. Menoleikkausten sijaan pääpainon pitää olla veronkorotuksissa, erityisesti pääomien ja varallisuuden veropohjien tiivistämisessä.
Perusteettomat verotuet ja -vähennykset on poistettava. Hallitusohjelmassa on oltava sitova kirjaus verotukien karsimisesta kiinteällä prosentti- tai euromäärällä.
Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotukseen liittyvä verotuki on korjattava. Pohjana uudistukselle on yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän raportti (2017) lukuun ottamatta yrittäjähuojennetun POT-osingon enimmäismäärärajan poistoa.

Perustelut

Palkansaajille tärkeän hyvinvointivaltion turvaaminen edellyttää ikääntymisestä aiheutuvan kestävyysvajeen umpeen kuromista. Jos kestävyysvajetta ei kurota umpeen, niin hyvinvointivaltio on jatkuvan leikkauspaineen alla. Menoleikkauksissa painopisteen pitää olla esimerkiksi yritys- ja maataloustuissa, jotta esimerkiksi tutkimus-, koulutus-, sosiaaliturva- ja terveydenhuoltomenot säästyvät leikkauksilta.

Verotuet monimutkaistavat verojärjestelmää, koska ne vaikuttavat verotuksen ymmärrettävyyteen ja läpinäkyvyyteen sekä kansalaisille että yrityksille. Verotukia on liikaa eikä kaikille ole resurssien kohdentumisen näkökulmasta kestäviä perusteita.

Nykyinen järjestelmä ei ole tehokas investointien, tuottavuuden tai talouskasvun näkökulmasta. Investoinnit eivät kohdennu sinne, missä niiden tuotto ennen veroja on korkein. Tämä heikentää työn tuottavuutta. Muutos tasoittaisi aineellisen ja aineettoman omaisuuden verokohtelun eroja ja lisäisi veroneutraliteettia eli verotus ei vääristäisi yritysten tekemiä päätöksiä. Haasteena on tulonmuunto, millä tarkoitetaan ansiotulon muuttamista pääomatuloksi. Nykyinen malli sisältää kannustimen nostaa työnteolla ansaitut tulot osinkoina. Veroetu aiheuttaa listautumiskynnyksen eli etu vähentää kannusteita siirtyä listatuksi yhtiöksi.

Huomaa

EU:n talouspolitiikkaa ja Euroopan talous- ja rahaliiton sääntöjä uudistetaan lähivuosina. Aktiivisella ja rakentavalla mukanaololla uudistuksissa Suomi voi vaikuttaa siihen, että ratkaisut ovat Euroopan ja sen myötä Suomen taloutta vahvistavia. Samalla voidaan parhaiten puolustaa niitä Suomen työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmän piirteitä, joihin unionin ei haluta puuttuvan.

Kehysmenettelyssä on huomioitava myös veromuutokset

Tavoite

Kehysmenettelyn tulee kuvata valtion tulojen ja menojen suhdetta realistisesti ja siinä tulee huomioida menojen lisäksi verotukseen tehtävät muutokset.

Perustelut

Estetään tilanteet, joissa suositaan kehyksen ulkopuolella olevia verotukia, vaikka muu keino olisi vaikuttavampi ja tehokkaampi. Tämä on merkityksellistä esimerkiksi TKI- ja ilmastopolitiikassa.

Kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden painoarvoa on vahvistettava

Budjettimenettelyssä arvioidaan kestävän kehityksen osalta taloudellisten realiteettien lisäksi vain ympäristövaikutukset. Tämä ei ole kestävää ja siihen on saatava muutos.

Tavoitteet

Sosiaalisen kestävyyden arviointi on lisättävä läpileikkaavasti valtion budjettimenettelyyn.
Valtioneuvoston kanslian kestävän kehityksen sihteeristön henkilöstö- ja toimintakuluresursseja on lisättävä.
Hyvinvoinnin ja sosiaalisen kestävyyden vaihtoehtoisten mittareiden kehitystä on vahvistettava. Vaihtoehtoisia mittareita on hyödynnettävä poliittisen päätöksenteon tukena.

Perustelut

Budjettimenettelyssä arvioidaan kestävän kehityksen osalta taloudellisten realiteettien lisäksi vain ympäristövaikutukset. Sosiaalisen kestävyysarvion tekeminen osana budjettiprosessia antaisi päättäjille lisää välineitä arvioida paremmin päätöstensä sosiaalisen kestävyyden vaikutuksia.

Valtioneuvoston kanslian kestävän kehityksen sihteeristön henkilöstöä on vähennetty 1,5 htv verrattuna alkuvuoteen 2021. Myös toimintakuluihin osoitettu rahoitus vähenee vuonna 2022 14 prosentilla vuoteen 2021 verrattuna. Leikkaukset heikentävät Agenda2030-tiekartan ja -strategian toimeenpanoa sekä laadukkaan kestävän kehityksen tutkimuksen saatavuutta.

Bruttokansantuote on suppea hyvinvoinnin mittari. BKT ei esimerkiksi huomio tuloeroja tai tuotannon pidemmän aikavälin kestävyyttä. Päätöksenteon tueksi on kehitettävä kattavampia mittareita, joissa ihmisten hyvinvointi huomioidaan kokonaisvaltaisemmin.

Työehtojen noudattamista on vahvistettava parantamalla julkisten hankintojen lakia

Julkisten hankintojen osuus on merkittävä Suomen ja koko Euroopan bruttokansantuotteesta.

Tavoitteet

Julkisen hankintalain pitäisi ottaa kaikissa julkisissa hankinnoissa nykyistä enemmän huomioon laatu sekä ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudelliset näkökohdat. 
Lakiin on lisättävä valtion lisäksi myös kuntia velvoittava kirjaus siitä, että hankintasopimuksissa on erityisehto Suomen lain ja työehtosopimusten määräysten noudattamisesta.
Annetaan kilpailu- ja kuluttajaviranomaiselle asema toimia valvontaviranomaisena myös julkisten hankintojen yhteiskunnallisten, erityisesti sosiaali- ja työoikeudellisten tavoitteiden toteutumisen valvonnassa.
Alihankkijoiden ilmoitusvelvoitteen kattavuutta laissa laajennetaan, jotta tilaajalla on paremmat mahdollisuudet valvoa, että tarjoaja täyttää sopimuksen ehdot.
EU:n julkisen hankinnan direktiivejä on uudistettava. Niistä puuttuu tehokkaat keinot puuttua työlainsäädäntöä koskeviin rikkomuksiin. Tulevan hallituksen on viestittävä aktiivisesti tarpeesta uudistaa direktiivejä komissiolle, neuvostolle ja parlamentille.
Hankintayksikön in-house ulosmyynti on nostettava 10 prosenttiin.

Perustelut

Julkisten hankintojen osuus on merkittävä koko Euroopan kuten myös Suomen bruttokansantuotteesta. On tärkeää, että kaikissa julkisissa hankinnoissa vahvistetaan kestävää kehitystä ja käytetään yrityksiä, jotka hoitavat yhteiskunnalliset velvoitteensa. Harmaa talous on saatava kitkettyä ja valtion sekä kuntien on oltava esimerkillisen vastuullisia omassa hanketoiminnassaan.

Työelämän kehittämisen ja kohtuullisten työehtojen turvaamisen periaate sekä periaatteiden toteuttaminen ei ole edelleenkään riittävästi kirjattuna laissa. Vaikka hankintayksiköiden ja tarjoajien vapaaehtoiset toimet ovat tervetulleita, ne eivät ole riittäviä. Sosiaalilausekkeen käytöstä on kirjattava selkeästi hankintasopimukseen erityisehtoja. Erityisesti kunnissa hankintojen yhteiskunnallisten tavoitteiden, kuten työehtojen seuranta kärsii resurssien puutteesta.

Tällä hetkellä hankintayksikkö voi ilman kilpailutusta hankkia tavaroita, rakennusurakoita tai palveluita sidosyksiköltään vain, jos sidosyksikön liiketoiminnasta enintään viisi prosenttia tai 500 000 euroa suuntautuu muille kuin ko. sidosyksikön omistajana olevalle hankintayksikölle. Laki ei ole linjassa EU-direktiivin kanssa, joka sallisi sidosyksikön jopa 20 prosentin ulosmyynnin. Nykyinen säännös vaikeuttaa julkisyhteisöjen mielekästä yhteistyötä.

Tilaajavastuuta on laajennettava ja alihankintaketjuja rajoitettava

Tavoitteet

Yrityksille on säädettävä huolellisuusvastuu alihankkijoidensa veroista, sosiaaliturvamaksuista ja palkoista.
Alihankintaketjujen pituus on rajoitettava enintään kolmeen ja alihankkijan ilmoitusvelvollisuuden kattavuutta laissa on laajennettava, jotta tilaaja voi paremmin valvoa sopimusehtojen toteutumista.

Perustelut

Tilaajalla on parhaimmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten alihankkijat noudattavat yhteiskunnallisia velvoitteitaan. Harmaata taloutta ja alipalkkausta ehkäistään tehokkaimmin säätämällä tilaajalle huolellisuusvastuu alihankkijoistaan. Työntekijöiden hyväksikäyttöä ja muita epäselvyyksiä on todennäköisemmin pitkissä alihankintaketjuissa.

Suomeen on saatava kunnianhimoinen yritysvastuulaki

Tavoitteet

On säädettävä kansallinen yritysvastuulaki, joka perustuu yrityksille asetettavaan niin kotimaista kuin ulkomaista toimintaa koskevaan huolellisuusvelvoitteeseen.
Tehokas yritysvastuulaki kattaa laajasti eri toimialat ja myös pienet- ja keskisuuret yritykset, asettaa yrityksille ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevan huolellisuusvelvoitteen sekä sisältää uskottavat toimeenpanokeinot.
Lain on vahvistettava myös ihmisoikeusloukkauksien uhrien oikeussuojaa ja mahdollistettava uhrin oikeuksien toteutuminen.
Vastaavaa kunnianhimoista lainsäädäntöä on edistettävä myös Euroopan unionissa.

Perustelut

YK on määritellyt ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä ihmisoikeusloukkauksia kaiken kokoisten yritysten arvoketjuissa. Pelkät suositukset eivät riitä.

Yhteiskuntavastuun on oltava globaalia

Suomen on annettava vahva tuki työelämän kansainvälisille normeille ja ne määrittävälle Kansainväliselle työjärjestölle (ILO). Suomen on tuettava ja vietävä eteenpäin Euroopan unionin ihmisarvoa ja työelämän laatua sekä turvallisuutta tukevaa sääntelyä.

Tavoitteet

Suomen on annettava vahva tuki työelämän kansainvälisille normeille ja ne määrittävälle Kansainväliselle työjärjestölle (ILO). Suomen on tuettava ja vietävä eteenpäin Euroopan unionin ihmisarvoa ja työelämän laatua sekä turvallisuutta tukevaa sääntelyä.
Työelämän perusoikeuksien toteutumista on edistettävä myös vahvistamalla niiden sitovuutta osana EU:n kauppasopimuksia. Tärkeitä välineitä ovat myös kansallinen ja eurooppalainen yritysvastuulaki sekä YK:ssa neuvoteltava yritysvastuusopimus, jonka aikaansaamiselle Suomen ja EU:n tulee antaa tukensa.
Suomen kehitysyhteistyörahoituksen nostamista kansainvälisten sitoumusten mukaiseen 0,7 prosenttiin kansantulosta on jatkettava. Riittävä osuus kehitysrahoituksesta on varattava kansalaisjärjestöjen tekemälle työlle.

Perustelut

Muuttuvat työnteon tavat altistavat työntekijät uudenlaisille hyväksikäytön muodoille ja turvallisuusriskeille. Siksi on tärkeää, että työelämän eurooppalaiset vähimmäisnormit elävät ajassa ja estävät työntekijöiden kustannuksella käytävän epäreilun kilpailun.

Työelämän normien tehokas toimeenpano on keskeistä sille, että kansainvälinen kauppa, globaalit tuotantoketjut ja talouskasvu hyödyttävät työntekijöitä ja heidän perheitään laajasti. Niiden avulla voidaan myös hillitä maiden sisäistä ja välistä eriarvoisuutta.

Oikeudenmukaisen siirtymän periaate on saatava osaksi kaikkea ilmasto- ja energiapoliittista päätöksentekoa ja suunnitelmia

Suomi pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä, mikä tarkoittaa suuria ja nopeita muutoksia elinkeinorakenteessa. Jotta muutos onnistuu, sille tarvitaan myös työntekijöiden tuki.

Tavoitteet

YK:n oikeudenmukaisen siirtymän periaatteiden noudattamisen velvoittavuutta ilmastopoliittisessa päätöksenteossa on vahvistettava.
Päästövähennystoimien työllisyys- ja osaamistarvevaikutusten laaja-alainen arviointi tulee olla velvoittava osa ilmastopoliittista päätöksentekoa.
Kansallisen ja sektorikohtaisten ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumissuunnitelmien sekä oikeudenmukaisen siirtymän suunnitelmien valmistelussa, toteutuksessa ja seurannassa kuullaan ja aktiivisesti osallistetaan ammattiliittoja. Sidosryhmäyhteistyön tulee olla pitkäjänteistä ja suunnitelmallista.

Perustelut

Suomi pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Käytännössä kyse on suurista ja nopeista muutoksista elinkeinorakenteessa. Jotta tavoitteella on myös murrosalojen työntekijöiden tuki, tulee hallituksen olla velvoitettu reagoimaan esimerkiksi päästövähennystoimien työllisyysvaikutuksiin ja nopeasti muuttuviin työntekijöiden osaamistarpeisiin.

Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteen (OSP) noudattaminen tarkoittaa sellaisen ilmastopolitiikan edistämistä, jossa päästövähennystoimien työllisyysvaikutukset sekä työntekijöiden uudenlaiset osaamistarpeet tunnistetaan ja muuttuneisiin tarpeisiin vastataan suunnitelmallisesti. OSP:seen kuuluu myös riittävästä sosiaali- ja muutosturvasta huolehtiminen. OSP:n määritelmä pohjaa Pariisin ilmastosopimukseen, joten termi on laajasti kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tunnustettu. Se antaa periaatteiden edistämiselle hyvän selkänojan.

Euroopan komissio on julkaissut sopeutumissuunnitelmien laatimiseen ohjeistuksen, jossa edellytetään kaikkien olennaisten sidosryhmien (ml. työmarkkinatoimijat) aktiivista osallistamista koko prosessin ajan. Ammattiliittojen osallistuminen valmisteluun ja toimeenpanon seurantaan on tärkeää, jotta ilmastonmuutoksen työterveys- ja työllisyysvaikutukset nousevat osaksi poliittista keskustelua ja päätöksentekoa. Samalla lisätään ammattiliittojen osaamista ja ymmärrystä ilmastomuutoksesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan.

Ilmastotoimien vaikutuksiin työpaikoilla on vastattava osaamista tukemalla

Ei riitä, että vain turveala huomioidaan työntekijöiden osaamisen päivittämisessä vaan kaikkia fossiilisesta energiasta irrottautuvien toimialojen työntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti.

Tavoitteet

Kaikkia fossiilisesta energiasta irrottautuvien toimialojen työntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti. Työntekijöiden osaamisen päivittämiseen suunnattujen varojen (esimerkiksi Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ja Kestävä kasvu -ohjelma) kohdentamisperusteita on uudistettava niin, että kriteereissä tunnistetaan laaja-alaisemmin murroksessa olevat alat (esimerkiksi energiaintensiivinen teollisuus) ja eri työntekijäryhmien muuttuvat osaamistarpeet.
Koulutuspolitiikassa on huomioita ilmastonmuutoksen ja ilmastopolitiikan vaikutus osaamistarpeisiin ja sovellettava oikeudenmukaisen siirtymän periaatetta. Samalla kun yrityksiä tuetaan esimerkiksi investointi- tai TKI-tukien avulla siirtymässä kohti hiilineutraaliutta, on perusteltua laajentaa työnantajien koulutus- ja muutosturvavelvoitetta ja lisätä uudelleen-, täydennys- ja muuntokoulutusta.

Perustelut

Työntekijöiden osaamisen päivittämiseen suunnattuja Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varoja on toistaiseksi kohdennettu puutteellisesti. Esimerkiksi Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston sosioekonomisia analyyseja olisi kohdennettava muillekin kuin vain turvetoimialalle, jotta sen noin 665 miljoonan euron varat hyödyttäisivät laajemmin energiamurroksessa olevien alojen työntekijöitä. Myöskään Kestävä kasvu -ohjelmassa rahoitusta ei ole suunnattu työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen.

Ilmastonmuutos ja ilmasto- sekä energiapolitiikka muuttavat elinkeinorakennetta, ja muutos näkyy myös osaamistarpeiden muutoksena eri toimialoilla ja työntekijäryhmissä. Jotta mielekästä, turvallista ja ihmisarvoista työtä on tarjolla myös jatkossa, tulee työntekijöiden osaamisen päivittämiseen olla resursseja ja keinoja.

TYÖ2030-ohjelmaa on jatkettava ja sille on annettava lisää resursseja

Tavoite

TYÖ2030-ohjelmaa tulee jatkaa tulevalla hallituskaudella ja sen resursseja tulee lisätä. Vaatimus on kaikkien työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteinen.

Perustelut

Yhteiskunnan haasteet työhyvinvoinnin, työn tuottavuuden ja työn vetovoimaisuuden osalta ovat ratkaistavissa. Niihin voidaan vaikuttaa kestävällä tavalla parantamalla työpaikkojen arjen toimintoja.

TYÖ2030 -ohjelma tavoittaa työpaikkoja kaikilta aloilta ja kaikkialla Suomessa. Ohjelmassa on jo käynnistetty 30 työntekijä- ja työnantajaliittojen yhdessä toteuttamaa toimialahanketta ja 10 aluehanketta. Yhteensä on tavoitettu tähän mennessä noin 1000 työpaikkaa.

Lisäksi ohjelman johtamisverkostossa on mukana 5600 johtamistyötä tekevää ja johtamisesta kiinnostunutta henkilöä. Sen sisältö on suunniteltu ja toteutettu kolmikantaisesti.

Tavoitteena TYÖ2030- ohjelmalla on

vauhdittaa toimintatapojen uudistamista ja uuden teknologian hyödyntämistä suomalaisilla työpaikoilla
vahvistaa yhteistoimintaan ja luottamukseen perustuvaa työkulttuuria
nostaa Suomi digiaikakauden johtavaksi työelämäinnovaatioiden kehittäjäksi
nostaa työhyvinvointi Suomessa maailman parhaaksi vuoteen 2030 mennessä.

Lue lisää TYÖ2030-ohjelmasta.

Suomen on oltava aktiivinen työelämän kehittäjä Euroopan unionissa

Tavoite

Eurooppalaisen työlainsäädännön kehittämistä on jatkettava. EU:n vähimmäissääntöjen on turvattava säälliset työehdot, turvalliset ja terveelliset työolot ja oikeuden työehtosopimusneuvotteluihin kaikille työntekijöille työsuhdemuodosta riippumatta.

Perustelut

Nyt ajankohtaista on muun muassa varmistaa, ettei työntekijöille kuuluvia oikeuksia voida missään EU-maassa kiertää alustatyön kautta tapahtuvalla työsuhteen naamioinnilla. EU:n työsuojelulakeja kehitettäessä on puolestaan edettävä niin tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja psykososiaalisten riskien torjumisessa kuin kemikaaliturvallisuuden parantamisessa. Myös EU:n työtä työelämän tasa-arvon ja palkka-avoimuuden edistämiseksi on jatkettava.

Eurooppalaisten riittävän ja oikeudenmukaisen palkkatason turvaamiseksi EU:n on jatkettava vähimmäispalkkadirektiivillä käynnistettyä työtä työehtosopimusneuvottelujen edistämiseksi. Myös suomalaisille työntekijöille on tärkeää, ettei missään EU-maassa poljeta palkkatasoa liian matalilla, yksipuolisesti sanelluilla palkoilla.

Osa-aikatyö on saatava mahdolliseksi entistä useammalle sitä haluavalle

Työaika vaikuttaa merkittävästi työhyvinvointiin, jaksamiseen ja työurien pituuteen.

Tavoite

60 vuotta täyttäneille työntekijöille on mahdollistettava subjektiivinen oikeus lyhentää työaikaa niin halutessaan.
Työajan lyhentäminen kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön ei saa merkitä tulonmenetystä samassa suhteessa kuin työaika lyhenee.

SAK:n malli työajan lyhentämiseen 60 vuotta täyttäneille työntekijöille

60 vuotta täyttäneellä työntekijällä on mahdollisuus siirtyä kokoaikatyöstä 80 prosentin työajalle määräajaksi (1–12 kuukautta).
Tulonmenetystä kompensoidaan osa-aikarahalla. Sitä maksetaan 60 vuotta täyttäneille, jotka eivät voi vielä saada osittaista varhennettua vanhuuseläkettä. Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä voi saada 1963 ja sitä ennen syntyneet aikaisintaan 61-vuotiaana ja 1964 syntyneet 62-vuotiaana.
Osa-aikaraha on 50 prosenttia menetetystä palkasta aina 280 euroon saakka kuukaudessa. Tuen voi saada vain kerran ja henkilöllä pitää on takana vähintään kolmen vuoden työsuhde nykyiseen työnantajaan.
Osa-aika raha rahoitetaan Työllisyysrahastosta ja sen toimeenpanosta vastaavat työttömyyskassat ja Kela. Arvioitu välitön kustannus osa-aikarahasta on vuositasolla 42–84 miljoonaa euroa.

Perustelut

Ihmisten elämäntilanteiden nykyistä parempi huomioiminen työaikaratkaisuissa parantaisi elämänlaatua ja lisäisi työn vetovoimaisuutta. Usein myös työn tuottavuus paranisi.

Suomessa työntekijöiden mahdollisuus tehdä omaehtoisesti osa-aikatyötä on edelleen heikko. Tarvitsemme uusia keinoja, joiden avulla työntekijät voivat jatkaa työelämässä mahdollisimman pitkään tavalla, joka parantaa myös heidän hyvinvointiaan.

Useissa maissa on käynnissä yrityskohtaisia kokeiluja tai pysyviä järjestelyjä nelipäiväisestä työviikosta täydellä tai hieman aiempaa pienemmällä palkalla. Myös Suomessa on yrityksiä, jotka kokeilevat tätä.

Pelkästään terveydellisten syiden takia on tarpeen löytää vaikuttavia ratkaisuja, joiden avulla ihmiset voivat jatkaa työelämässä. SAK:n liittojen 60 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien joukossa vain joka neljäs työssäkäyvä on varma, että pystyy jatkamaan nykyisellä tavalla työssä kahden vuoden kuluttua terveytensä puolesta. Töiden uudelleenorganisointi yhdistettynä työntekijöiden toiveiden mukaisiin työaikajärjestelyihin on tarvittava vaikuttava keino tavoitteessa pidentää työuria.

Tulokompensaatiota tarvitaan, sillä näin voidaan taata jokaiselle oikeus keventää työtä. Varsinkin SAK:laisessa kentässä työskenteleville tulojen väheneminen on usein este työtuntien lyhentämiselle.

Iäkkäille työntekijöille kohdentuvan työajan lyhentämisen hyötyjä olisivat vähentyvät sairauspoissaolot, työkyvyttömyyden ennaltaehkäiseminen ja lisääntynyt työn tuottavuus. Kaikki nämä vähentävät osa-aikarahasta aiheutuvia kustannuksia yhteiskunnalle.

Työajan lyhentämisen hyödyt ovat suurimmat niillä aloilla, joilla on eniten sairauspoissaoloja ja työ on fyysisesti raskasta. Luovat alat puolestaan hyötyisivät vireämmästä ja motivoituneemmasta henkilöstöstä. Raskasta työtä tekeville ikääntyneille alle 60-vuotiaille SAK:n työajanlyhennysmalli tuo ”valoa tunnelin päähän” -efektin ja paremman tulevaisuuden näkymän työuralle.

TE-palveluiden on mukauduttava työnhakijan tarpeiden mukaan

Tällä hetkellä eri työnhakija- ja ikäryhmille on tarjolla hieman erilaisia palveluja. Kokonaisuus on monimutkainen eikä tarjoa TE-asiantuntijoille tarpeeksi harkintamahdollisuuksia edistää työnhakijan työllistymistä hänelle sopivimmalla tavalla. Se olisi kuitenkin tehokkain tapa edistää työllistymistä.

Tavoitteet

Kehitetään työhakijan palveluista yksilön lähtökohdista ponnistava, yksinkertainen malli, jossa TE-asiantuntija huomioi paikallisten työmarkkinoiden tarpeet ja työnhakijan henkilökohtaiset lähtökohdat ja määrittelee tämän pohjalta tarjottavien palvelujen sisällön.
TE-palveluiden siirtyessä kuntiin on luotava kunnallisia ja kuntien rajat ylittäviä työllisyyden ja osaamisen ekosysteemejä, jotka rakentuvat tarpeeksi suuren alueellisen työllisyyspohjan päälle.
Kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota työnhakijan osaamisen kehittämiseen ja opiskelumahdollisuuksien laajentamiseen.

Perustelut

Nykyisten työvoimapalveluiden (Pohjoismainen työvoimapalvelumalli) lähtökohtana on työnhakijan yksilöllinen tuki, mutta tähän sinänsä hyvään tavoitteeseen pyritään liikaa kaikille samanlaisella yhden koon mallilla. TE-asiantuntijalle pitää jatkossa antaa mahdollisuus muokata työttömän palveluista sellainen kokonaisuus, jossa työllistymisen edellytykset ovat parhaimmat. Samalla asiantuntijan työaikaa vapautuu palveleman niitä, joiden työllistyminen tarvitsee erityistä tukea.

Tehokas työllisyyden edistäminen vaatii työvoimapolitiikan lisäksi monenlaisia toimia ja monenlaista politiikkaa (esim. elinkeino-, koulutus-, asumis- ja liikennepolitiikka). Suurella kaupungilla tai kuntien yhteistoiminta-alueella on parhaat mahdollisuudet yhdistää tarpeelliset politiikkalohkot toimivaksi työllisyyden edistämisen ekosysteemiksi, jossa monipuoliset palvelut ovat lähellä kuntalaisia.

Tarpeeksi laaja työllisyyspohja on tärkeä, sillä näin palvelut voidaan tuottaa taloudellisesti ja tehokkaasti skaalautuen. Ihannetapauksessa kunta tai kuntien yhteistoiminta-alue kykenisi palvelemaan työnhakijaa laajasti yhden luukun periaatteella.

Työttömän on oltava työmarkkinoiden käytettävissä osallistumalla työvoimapalveluihin ja hakemalla aktiivisesti töitä. Jos hän tämän lisäksi haluaa opiskella, se ei ole keneltäkään pois. Työllisyyden edistämiseksi on syytä luopua työttömyysturvan saamiseen vaikuttavan opintojen pää- ja sivutoimisuuden arvioinnista muiden kuin selkeästi tutkintoon tähtäävien opintojen osalta.

Työkykypalvelut ja kuntoutus saatava tehokkaammaksi kokonaisuudeksi, jolla tuetaan työuria

Työurien pidentäminen ja osittaisenkin työkyvyn hyödyntäminen lisää työllisyyttä, parantaa toimeentuloa ja kertyvää sosiaaliturvaa sekä ehkäisee eläkeköyhyyttä. Kaikilla työikäisillä tulee olla yksilöllisen tarpeen mukaisesti ja oikea-aikaisesti saatavilla työkykypalveluita ja monialaisen kuntoutuksen palveluita. Tässä tarvitaan sote-palvelujen, työllisyyspalvelujen ja koulutuspalvelujen tiivistä yhteistyötä.

Tavoitteet

Työttömien palveluissa huomioidaan työ- ja toimintakyky ja asiakkaat ohjataan tarvittaessa terveystarkastuksiin tai kuntoutukseen.
Työtä työkykyohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi on jatkettava ja sen asiakasryhmiä on laajennettava kokonaan työttömistä myös niihin työkyvylleen tukea tarvitseviin, jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä.
Koulutuksen osuutta ammatillisen kuntoutuksen muotona lisätään huomioiden myös työkyvyttömyyden uhka ja työllistymisen mahdollisuudet. Edistetään ammatillisten tutkintojen osien sekä tutkinnonosia pienempien kokonaisuuksien suorittamista kuntoutustoimena.
Terveydenhuoltolakia täsmennetään koskien työkyvyn tukitoimia ja kuntoutustarpeen arviointia hyvinvointialueilla sekä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.
Terveydenhuollon monikanavarahoituksen mahdollista muuttamista tai purkamista ei voida luotettavasti arvioida ennen kuin hyvinvointialueiden toiminta on vakiintunut ja kuntoutuksen laadun sekä resurssoinnin säilyminen voidaan varmistaa.

Perustelut

Työkykyohjelman tavoitteena on osatyökykyisten työkyvyn parantaminen ja työllistymisen edistäminen. Myös koulutuksen merkitys kuntoutuskeinona on kasvanut työelämän vaatimusten kasvun myötä.

Työelämän aikainen pitkäaikaistyöttömyys ja katkonaiset työurat aiheuttavat eläkeaikaista köyhyyttä. Siksi työelämän kehittämisellä ja eri toimijoiden palveluiden parantamisella on suuri merkitys.

Monikanavarahoituksessa on käytännössä kyse Kelan sairaanhoitovakuutuksesta, jonka piirissä ovat kaikki Suomessa vakituisesti asuvat. Kelan sairaanhoitovakuutuksesta maksetaan korvauksia muun muassa reseptilääkkeistä, yksityisestä sairaanhoidosta ja kuntoutuksesta. Kaikki nämä mukaan luettuna työterveyshuollon palvelut vaikeutuisivat, jos monikanavarahoitus puretaan.

Työmarkkinoiden kohtaannon parantaminen edellyttää monipuolista toimenpidekokonaisuutta

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa ja työvoimapulaa ei voida ratkaista pelkästään työperäisellä maahanmuutolla. Muun muassa työvoimapalveluja on parannettava ja työn perässä muuttamista helpotettava.

Tavoitteet

Lisätään sekä työttömille että työssäkäyville lyhytkestoisten ammatillisten opintojen tarjontaa.
Työntekijöiden osaamista on kehitettävä muun muassa jatkuvan oppimisen, työpaikoilla tapahtuvan oppimisen ja työnantajan vastuulla olevan osaamisen kehittämisen avulla.
Työn perässä liikkumista on tuettava muun muassa kohtuuhintaisen asumisen, edullisen julkisen liikenteen, varansiirtoveron laskemisen, liikkuvuusavustuksen ja matkakuluvähennyksen avulla.
Julkisen työnvälityksen ja työvoimapalvelujen laatua on parannettava.
Ennakoivat työnhakuvalmennukset on otettava osaksi toisen asteen ammatillisia opintoja.
Työehtoja ja työoloja on parannettava erityisesti työvoimapulasta kärsivillä aloilla.
Kehitetään tiedontuotantoa työvoiman tarpeesta ja koulutustarpeista.

Perustelut

Avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut erityisesti viime aikoina. Samalla työttömiä työnhakijoita on edelleen paljon, joten työnhakijat ja työpaikat eivät usein kohtaa. Tutkimusten mukaan kehittämisen tarvetta on muun muassa rekrytointikäytännöissä sekä julkisissa työvoimapalveluissa ja työnvälityksessä.

Kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi tarvitsemme lyhyen ja pitkän aikavälin ennakoivaa tietoa työvoiman tarpeista: mille ammattialoille, alueille ja miten paljon työvoimaa – myös ulkomaista – tulevaisuudessa tarvitaan. Lisäksi meidän on kyettävä nykyistä paremmin ennakoimaan, millaiselle koulutukselle ja osaamiselle on kysyntää.

On myös tärkeää selvittää, missä määrin työvoiman saatavuuden ongelmat johtuvat aidosta työvoimapulasta eivätkä esimerkiksi huonoista työehdoista ja palkoista.

Huomaa

Rekrytointiprosesseissa on parantamisen varaa

Rekrytointiongelmien syistä tarvitaan säännöllistä ja tutkittua tietoa. SAK selvitti keväällä 2022 teematutkimuksena syitä työllistymisen ongelmiin työntekijän näkökulmasta. Keskeinen tulos oli, että työnhausta on tullut monelle työntekijälle liian vaikeaa.

Monimutkainen työnhakuprosessi karsi sellaisiakin hakijoita, joilla olisi riittävä osaaminen avoinna olevaan työpaikkaan. Työpaikkailmoituksissa esitettyjä vaatimuksia pidettiin korkeina eivätkä ne aina vastanneet sitä, mitä itse työ on. Ilmoitus avoimesta työpaikasta saattoi olla myös niin vaikeasti tulkittava, ettei hakijalle selvinnyt, mitä osaamista työssä todellisuudessa tarvitaan. Ilmoituksesta saattoi myös puuttua tärkeitä tietoja, kuten työsuhteen ehdot.

Varsinkin ikääntyneet työntekijät toivoivat, että he pääsisivät näyttämään osaamistaan ja työotettaan. Työnhaun keinot saattoivat olla vieraat, vaikka osaamista itse tehtävään löytyi. Toisaalta toivottiin, että vähäisemmälläkin työkokemuksella voisi päästä työhön kiinni ja työpaikka panostaisi perehdytykseen ja koulutukseen.

Lue lisää selvityksestämme:
Mistä löytyisi hyvä työnantaja?

Avoinna olevien työpaikkojen laatu on usein huono

Kun puhutaan työvoimapulasta, on tärkeää kysyä, millaisiin työsuhteisiin työntekijöitä on vaikea saada. Onko kyse osa-aikaisesta tai provisiopalkkaisesta työstä, lyhytkestoisista työsuhteista tai vuokratyöstä? Tuleeko työntekijä toimeen palkallaan? Avoimien työpaikkojen laadusta saa hyvän käsityksen TE-palvelujen sivulta, jossa voi hakea eri kriteereillä avoimia työpaikkoja. Se paljastaa, että avoimista työpaikoista vain alle puolet on kokoaikaisia ja monet niistä eivät tarjoa riittävää toimeentuloa.

Maahanmuuttajien asemaa työmarkkinoilla on parannettava

Maahanmuuttajien työllistymistä vaikeuttavat monet asiat. Yleensä isoin ongelma ei ole osaaminen, vaan kielitaito ja osaamisen tunnistaminen.

Tavoitteet

Maassa jo asuvat maahanmuuttajat on saatava mukaan työelämään parantamalla kieli- ja kotouttamiskoulutuksen laatua ja tuloksellisuutta.
Työperäisille maahanmuuttajille ja kansainvälisille opiskelijoille on saatava mahdollisuus kielikoulutukseen ja kotoutumispalveluihin.
Osaamisen tunnistamiseen ja tutkintojen tunnustamiseen tarvittavat mekanismit ja palvelut on saatava kuntoon.

Perustelut

Maahanmuuttajien työllisyysaste on matala erityisesti pakolaisina tulleilla. Heillä suurin este työllistyä on huono kielitaito.

Ulkomailla suoritettujen tutkintojen tunnustamisen prosessi on edelleen hidas ja toimii huonosti. Työvoimapula-alat ovat enimmäkseen säänneltyjä ammatteja ja edellyttävät kolmansissa maissa suoritetun tutkinnon tunnustamista ja virallista pätevöitymistä.

Aikuisten osaamista tukevat palvelut on saatava kuntoon

Aikuisten ja työssäkäyvien ongelmana on edelleen koulutuksen kasaantuminen jo valmiiksi koulutetuille. Tämän purkamiseksi tulee kehittää matalan kynnyksen palveluita sekä ottaa paremmin huomioon koulutuksessa aliedustettujen ryhmien tarpeet.

Tavoitteet

Vähän koulutettujen aikuisten osaamistasoa on nostettava. Otetaan käyttöön nykyistä tehokkaammat osaamisen tunnistamisen palvelut ja uraohjauksen avulla tehdyt sujuvat siirtymiset työelämän ja koulutuksen välillä. Lisäksi toteutetaan aikuisten perustaitotakuu, jonka avulla voidaan taata kaikille työntekijöille luku- ja kirjoitustaito sekä perustaidot matematiikassa ja ICT-taidoissa.
Aikuiskoulutustuen painopistettä siirretään suosimaan pienituloisia ja vähän koulutettuja.
Lisätään ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rahoitusta.
Tehostetaan muunto– ja täydennyskoulutuksen sekä uraohjauksen palveluita.

Perustelut

Työssäkäyvät ovat jatkuvan oppimisen kokonaisuudessa se ryhmä, joka herkimmin jää ilman tukea ja ohjausta. Erityisesti tämä koskee työntekijäammatteja, joissa mahdollisuudet kehittää omaa osaamista jäävät usein toimihenkilöitä heikoimmiksi. TE-hallinnon, oppilaitosten ja työpaikkojen yhteistyötä tiivistämällä osaamisen puutteet voidaan tunnistaa ja korjata.

Aikuiskoulutustuen käyttö on yleisempää hyvätuloisilla ja korkeakoulutettujen joukossa, vaikka akuutit tarpeet ovat vähemmän koulutusta saaneissa. Usein syynä on toimeentulon haasteet ja tietämättömyys työssäkäyvien koulutusmahdollisuuksista. Aikuiskoulutustukea tulee kehittää siten, että sen käyttö suosii vahvemmin pienituloisia ja vähän koulutettuja työntekijöitä.

Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rahoituksen tulee olla tasapainossa ammatillisten perustutkintojen kanssa, jotta aikuisten ammatillinen koulutus on vetovoimaista ja sitä on riittävästi tarjolla. Vaikka ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rahoitusta on viime vuosina lisätty, jää se edelleen jälkeen ammatillisten perustutkintojen rahoituksesta. Tätä on korjattava, jotta ammatillisen koulutuksen tarjonta ei painotu liikaa perustutkintoihin ja työikäisen väestön osaamistarpeita pystytään palvelemaan riittävästi.

Työn ja opiskelun yhdistämisen tulee olla kannustavaa ja opiskelun työuran aikana joustavaa ja helppoa. Tätä varten tarvitaan matalan kynnyksen osaamispalveluita, kuten tutkintoa lyhyempiä kokonaisuuksia muunto- ja täydennyskoulutuksen tarpeisiin. Uraohjauksen tulee olla kaikkien saatavilla.

Ammatillisen koulutuksen laatu ja rahoitus on turvattava

Ammatillisen koulutuksen rahoitusta on tällä hallituskaudella nostettu kiitettävästi ja edellisen hallituskauden koulutusleikkausten jälkiä on onnistuneesti korjattu. Ongelmana on kuitenkin, että rahoitus on määräaikaista.

Tavoitteet

Ammatillisen koulutuksen rahoituksen kokonaistasoa on nostettava pysyvästi.
Ammatillisissa oppilaitoksissa on tarjottava riittävästi opetusta ja ohjausta.
Työpaikkojen ja oppilaitosten yhteistyötä on tiivistettävä.

Perustelut

Määräaikaisen rahoituksen sijaan tarvitaan pysyvä rahoitustason nosto, jotta ammatillinen koulutus on jatkossakin laadukasta ja pystyy vastaamaan sille asetettuihin tehtäviin, kuten oppivelvollisuuden laajentumiseen (maksuton toinen aste) ja jatkuvan oppimisen uudistuksen tavoitteeseen aikuisväestön osaamisen ylläpitämisestä.

Opetuksen riittämätön määrä ja vajaat koulupäivät ovat suorassa suhteessa ammatillisen koulutuksen maineeseen, vetovoimaan ja opintojen läpäisyyn. Ilman riittävää opetusta ja ohjausta opintojen keskeyttämisen riski kasvaa ja ammattitaito jää puutteelliseksi. Riittävä määrä opetusta, ohjausta ja tukea on edellytys sille, että väestön koulutus- ja osaamistasoa voidaan nostaa kaikilla koulutusasteilla, kaventaa oppimiseroja ja lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä lasten ja nuorten hyvinvointia.

Ammatillisten oppilaitosten ja työpaikkojen välinen yhteistyö on kehittynyt viime vuosina hyvään suuntaan. Edelleen on kuitenkin parannettavaa muun muassa opiskelijoiden ohjauksessa, vastuiden selkeyttämisessä ja opintojen suunnittelussa.

Työpaikan on oltava laadukas oppimisympäristö

Työpaikat ovat ammatillisessa koulutuksessa keskeinen oppimis- ja opetusympäristö. Merkittävä osa koulutuksesta tapahtuu työpaikoilla työssä oppien. Riittävä määrä laadukkaita, turvallisia ja suoritettavaan tutkintoon soveltuvia työssäoppimispaikkoja on edellytys sille, että osaavaa työvoimaa on riittävästi saatavilla myös tulevaisuudessa.

Tavoitteet

Työpaikkaohjaajien asemaa on vahvistettava työpaikoilla. Heillä täytyy olla resurssit antaa laadukasta ohjausta.
On kehitettävä joustavia tapoja yhdistää oppisopimuskoulutus ja koulutussopimus.
Oppisopimuskoulutuksen houkuttelevuutta on lisättävä nuorten keskuudessa.
On otettava käyttöön koko työyhteisön osaamista kehittäviä käytäntöjä.

Perustelut

Opettaja ja työpaikkaohjaaja huolehtivat yhdessä siitä, että opiskelijan opinnot etenevät ja hän saavuttaa hyvän ammattitaidon. Jotta ohjaus on laadukasta, työpaikkaohjaajilla on oltava riittävä koulutus tehtäväänsä, korvauskäytäntöjen on oltava selkeitä ja ohjaukseen on varattava riittävästi työaikaa. Henkilöstön on myös tiedettävä, jos työpaikalle on tulossa tai jos työpaikalla on työssä oppijoita, ja miten heidän ohjauksensa on järjestetty.

Oppisopimuskoulutuksen käyneet työllistyvät hyvin. Etenkin nuoret käyttävät sitä kuitenkin edelleen varsin vähän. Esimerkiksi koulutussopimuksen ja oppisopimuksen erityyppiset yhdistelmät ovat olleet toimivia. Tällöin opiskelija suorittaa ensin osan tutkinnosta oppilaitoksessa ja perinteisesti työssä oppien eli koulutussopimuksella. Kun osaaminen on karttunut riittävästi, suorittaa opiskelija tutkinnon loppuun oppisopimuksella, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työllistyminen oppisopimustyöpaikkaan on yleensä takuuvarma.

Osaamisen kehittäminen ja jatkuva oppiminen on välttämätöntä työelämän murroksessa. Erityisen tärkeää on kehittää uusia toimintatapoja ja tukea, joilla voidaan edistää työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Työllisyysrahaston selvityshenkilöiden ehdottama työyhteisöetuus on hyvä lähtökohta jatkovalmistelulle. Ehdotettu uusi etuus mahdollistaisi oppimisen suoraan työssä ja sen avulla voitaisiin tavoitella ryhmiä, joita perinteinen muodollinen koulutus ei tavoita.

Huomaa

Nuorten hyvinvointia ja jaksamista on parannettava

Koronan vaikutukset lasten ja nuorten hyvinvointiin ovat huolestuttavat. Ennakoivilla ja oikea-aikaisilla toimilla voitaisiin ehkäistä hyvinvointivajeen ja syrjäytymisen pitkäaikaisvaikutuksia.

Voimme esimerkiksi

turvata lasten ja nuorten hyvinvointipalveluiden rahoituksen kouluissa ja kunnissa (oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut, nuorisotoimi, perhepalvelut)
jatkaa lasten ja nuorten harrastustakuuta
jatkaa nuorisotakuun toimia. Nuorisotakuun mukaiset palvelut on turvattava työ-, opiskelu- ja harjoittelupaikkojen osoittamiseksi kaikille alle 30-vuotiaille nuorille
jatkaa nuorten monialaisen tuen ja ohjauksen palvelua Ohjaamo-toimintamallin mukaisesti.

Epätyypillistä työtä tekevien asemaa on parannettava

Muun muassa pakkoyrittäjyys, määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen ja vastentahtoinen osa-aikatyö ovat työnantajalle keinoja säästää työvoimakustannuksissa ja kiertää työnantajavelvoitteita. Työntekijöille erilaiset pätkätyöt merkitsevät epävarmuutta ja taloudellista niukkuutta.

Tavoitteet

Määräaikaisen työvoiman käytön ehtoja on kiristettävä niin, että pysyvä työvoiman tarve määritellään nykyistä selkeämmin.
Työnantaja-aloitteiselle osa-aikatyölle pitää säätää perusteet, kuten määräaikaisuuden käytölle on jo olemassa.
Vuosilomalakia on uudistettava niin, että myös lyhyissä työsuhteissa työntekijä ansaitsee lomaa 2,5 päivää kuukaudessa. Pätkätyöntekijälle on säädettävä subjektiivinen oikeus vuosilomaan.
Työsuhteisen ja yrittäjätyön väärinluokittelua (ts. työsuhteen naamiointia) estävän kansallisen ja EU-lainsäädännön valmistelua ja voimaansaattamista on edistettävä.
Työneuvoston toimivaltaa on laajennettava työsopimuslain soveltamisalan, määräaikaisuuden ja vaihtelevan työajan sekä työajan vakiintumisen rajanvetotilanteisiin. Tällöin työntekijöillä on mahdollisuus saada nykyistä matalammalla kynnyksellä ja nopeammin oikeussuojaa.
Aidoille itsensä työllistäjille on varmistettava oikeus neuvotella ja kehittää työnsä ehtoja kollektiivisesti yhdessä.

Perustelut

Työntekijöistä yli 80 prosentilla on vakituinen työ. Määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet ovat kuitenkin jatkuvasti lisääntyneet. Pysyvän työn puutteessa on eniten 25–34-vuotiaita ja naisia.

Työsopimuslain mukaan kokoaikainen ja vakituinen työsopimus on pääsääntö, josta määräaikainen ja osa-aikainen ovat poikkeuksia. Työntekijää ei saa asettaa eri asemaan pelkästään työsuhteen keston tai työsuhteen pituuden vuoksi. Näitä periaatteitta pitää vahvistaa.

Esimerkiksi määräaikaisuuksia käytetään paljon lainvastaisesti, koska laki on tulkinnanvarainen. Monet osa-aikatyöntekijät eivät saa toivomaansa työtuntimäärää ja ovat näin ollen osa-aikaisesti työttömiä. Useissa tapauksissa kysyntävaihteluun liittyvä taloudellinen riski siirretään pätkätyöntekijöiden kannettavaksi.

Sille ei ole perusteita, että alle vuoden työsuhteissa kertyy vähemmän lomaa kuin yli vuoden työsuhteissa. Myös pätkätyötä tekevällä työntekijällä on oikeus palkalliseen lomaan samalla tavalla kuin muillakin työntekijöillä

Esimerkiksi työsuhteen naamiointi erilaisiksi toimeksianto- ja kumppanuussuhteiksi on lisääntynyt ja teknologinen kehitys ja alustatyö edelleen lisäävät ilmiötä. Epäselvissä tilanteissa tarvitaan työsuhteen ja yrittäjätyön rajanvetoon toimiva matalan kynnyksen oikeussuojakeino.

Perusteettomista palkkaeroista on päästävä eroon

Sukupuolten välinen palkkakuilu ei kuroudu umpeen itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Työpaikoilla perusteettomia palkkaeroja kitketään parhaiten avoimuudella.

Tavoitteet

Hallituksen kolmikantaista samapalkkaisuusohjelmaa valtion, työmarkkinakeskusjärjestöjen sekä työnantaja- ja ammattiliittojen yhteistyössä sopimilla keinoilla on jatkettava. Ohjelman tavoitteiden on oltava riittävän kunnianhimoisia ja toimenpiteiden tehokkaita ja vaikuttavia.
Samanarvoisen työn käsite on määriteltävä nykyistä täsmällisemmin laissa.
Perusteettomien palkkaerojen ja palkkasyrjinnän poistamiseksi on lisättävä palkka-avoimuutta siten, että palkat ovat työpaikalla kaikkien työntekijöiden tiedossa. Vastaavaa lainsäädäntöä on edistettävä myös Euroopan unionissa.

Perustelut

Sukupuolten välinen palkkaero on Suomessa sitkeä tasa-arvo-ongelma. Palkkakuilu miesten ja naisten keskimääräisissä säännöllisen työajan ansioissa on kaventunut hitaasti, se on nyt noin 16 prosenttia. Hallituksen samapalkkaisuusohjelmia on toteutettu vuodesta 2006 lähtien.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n irtisanouduttua keskusjärjestötason sopimisesta, liittotaso on se, jolla on käsissään työmarkkinaosapuolten toimet samapalkkaisuuden edistämiseksi.  Siksi liitot on kytkettävä kiinteästi mukaan ohjelman suunnitteluun ja toimeenpanoon.

Samasta ja samanarvoisesta työstä on tasa-arvolain mukaan maksettava sama palkka. Käytännössä palkkoja ei kuitenkaan työpaikalla verrata samanarvoiseen työhön, koska samanarvoisen työn määritelmä on epäselvä.

Työpaikan sisäinen palkka-avoimuus edistää parhaiten tasa-arvoista palkkausta. Myös paikallisen sopimisen lisääntyminen edellyttää suurempaa avoimuutta palkoista. 

Syrjinnän uhrin asemaa on parannettava

Yhdenvertaisuus on perusoikeus. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain mukaan kielletty iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, poliittisen mielipiteen, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Monelle syrjintä on kuitenkin jokapäiväistä eikä uhri saa oikeutta.

Tavoitteet

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaa työelämässä on laajennettava.
Valvontaa on tehostettava ja syrjinnän uhrin mahdollisuutta saada oikeutta helpotettava.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltaa on laajennettava työelämään.
Yhdenvertaisuutta edistävillä järjestöillä pitää olla lautakunnassa oikeus edustaa uhria tai uhreja ilman uhrin nimeämistä. Lautakunnan on voitava määrätä uhrille myös hyvitys.

Perustelut

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on perehtynyt syrjintään. Hänellä ei kuitenkaan ole toimivaltaa puuttua syrjintään työelämässä.

Syrjinnän uhri ei usein osaa eikä uskalla puolustaa oikeuksiaan. Oikeuksien saaminen on kallista ja kestää vuosia. Tarvitaan ns. matalan kynnyksen keinoja, jotta syrjinnän uhri saisi nopeasti ja halvalla oikeutta.

Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on saatava kuriin

Raskaudesta ja perhevapaiden käytöstä johtuva syrjintä ei ole marginaalinen ilmiö suomalaisessa työelämässä. Jotta se saadaan kuriin, tarvitaan lakimuutoksia.

Tavoitteet

Työsopimuslakia on täsmennettävä niin, että raskaus ja perhevapaan käyttö eivät vaikuta määräaikaisen työsuhteen jatkumiseen.
Perhevapaalta palaavien työsuhdeturvaa on parannettava säätämällä perhevapaalta palaavalle työntekijälle korotettu irtisanomissuoja. Työnantajan harkitessa irtisanomista muutosneuvottelut saa käydä vasta perhevapaalta paluun jälkeen.

Perustelut

Tasa-arvovaltuutetulle tulevista selvityspyynnöistä noin kolmannes koskee raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Myös ammattiliitot selvittävät vuosittain lukuisia syrjintätapauksia. Esimerkiksi Palvelualojen ammattiliitto PAM saa vuodessa noin tuhat raskaussyrjintää koskevaa selvityspyyntöä. Tämä on todennäköisesti vain jäävuoren huippu, sillä useimmat tapaukset eivät tule ilmi.

Perhevapaalta palaava ei useinkaan pääse palaamaan työsopimuksessa sovittuun työtehtävään, vaan työnantaja ilmoittaa, että töitä ei ole tai tilalle tarjotaan huonompitasoista tai -tyyppistä työtehtävää. Tämän vuoksi työhön palaavalle on säädettävä vahvennettu irtisanomissuoja. Vahvennettu irtisanomissuoja on tarpeellinen sen takia, että voidaan rauhassa selvittää, onko työnantajalla tarjota työsopimuksen mukaista työtä.

Kotihoidon tuki on uudistettava ja varhaiskasvatuspalveluiden laatu ja saatavuus varmistettava

Työelämän perhemyönteisyydessä on vielä paljon parannettavaa. Työn ja perheen yhteensovittamista ja tasa-arvoa työelämässä voidaan edistää joustavammalla kotihoidon tuella ja varmistamalla laadukkaiden varhaiskasvatuspalvelujen saatavuus.

Tavoitteet

Kotihoidontuki on uudistettava tasa-arvoisemmaksi ja joustavammaksi seuraavilla muutoksilla:
1. Etuus jaetaan lähtökohtaisesti vanhempien kesken.
2. Etuustaso on 6 kuukauden ajalta korkeampi ja sitä pitää olla mahdollista käyttää myös puolitettuna 12 kuukauden ajan.
3. Etuutta on mahdollista saada lyhyemmissä pätkissä esimerkiksi siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta.
4. Kotihoidon tuen sisarkorotus poistetaan.
5. Korotetaan joustavaa ja osittaista hoitorahaa, jotta työn ja perheen yhteensovittaminen helpottuu.
Varhaiskasvatuspalvelut on alennettava portaittain maksuttomiksi ja niiden saatavuus on turvattava muun muassa valtakunnallisen ohjeistuksen avulla myös perheille, joissa vanhempien työajat vaihtelevat.
Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaa on ehkäistävä nykyistä joustavammilla koulutuspoluilla, pätevyysvaatimuksia muuttamalla ja henkilöstömitoitusta korjaamalla.

Perustelut

Kotihoidon tuen käyttäjistä valtaosa (92 %) on naisia. Pitkät kotihoidon tuen jaksot vaikuttavat naisten työmarkkina-asemaan ja palkka- ja eläkekertymään. Elokuussa 2022 voimaan tulleella perhevapaauudistuksella tavoitellaan perhevapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken, joten on luontevaa, että myös kotihoidon tukea uudistetaan tavoitteen mukaisesti.

Varhaiskasvatus tukee lapsen kielellistä ja kognitiivista kehitystä. Kotihoidon tuen sisarkorotuksen poistaminen tukisi perheen vanhempien sisarusten osallistumista varhaiskasvatukseen.

Joustavan ja osittaisen hoitorahan korottaminen helpottaisi yhä useamman vanhemman työn ja perheen yhteensovittamista lapsen ollessa alle 3-vuotias ja ensimmäisten kouluvuosien aikana.

Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on pohjoismaisittain alhainen. Osallistumisen esteitä on raivattava, sillä varhaiskasvatus tukee perheitä, luo tasa-arvoa ja varmistaa lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet kehittyä ja saada tukea.

Varhaiskasvatuksen maksuttomuudella varmistetaan, ettei osallistuminen ole kiinni perheen varallisuudesta. Vuorohoito pitäisi puolestaan huolta siitä, että huoltajat pystyvät yhdistämään lapsen hoidon eri elämäntilanteisiin ja työaikoihin. Vuoropäivähoidon alueelliset erot saadaan vähenemään ja lähipalveluperiaate toteutumaan luomalla valtakunnalliset ohjeistukset kunnille palvelun järjestämisestä.

Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan kriisiytymisen välttämiseksi on perustettava kolmikantainen työryhmä, joka selvittää nykytilaan johtaneita syitä sekä hakee vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Henkilöstön määrä ja saatavuus, kunnolliset työolot ja työntekijöiden osaaminen ovat tärkeitä tekijöitä laadukkaiden varhaiskasvatuspalvelujen turvaamiseksi. Erityisesti varhaiskasvatuksen lastenhoitajille on luotava joustavia koulutuspolkuja tai uuden varhaiskasvatuslain mukaisia pätevyysvaatimuksia on muutettava, jotta henkilöstön riittävyys saadaan taattua.

Myös henkilöstömitoitusta on korjattava niin, että päiväkodissa olisi yksi opettaja ja kaksi lastenhoitajaa yhtä lapsiryhmää kohden. Nykylain mukaan rakenteen pitäisi olla kaksi opettajaa ja yksi lastenhoitaja 1.1.2030 mennessä.

Sosiaaliturvaa on uudistettava, mutta kaikkea ei tarvitse muuttaa

Sosiaaliturvan tarkoituksena on taata riittävä toimeentulo ja ihmisarvoinen elämä. Suomalainen sosiaaliturva koostuu toimeentuloa turvaavista etuuksista sekä niihin perustuvista palveluista.

Tavoitteet

Ansioihin perustuvan sosiaaliturvan valmistelu on tehtävä kolmikantaisesti yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Sosiaaliturvaa on uudistettava, mutta koko nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää ei kannata romuttaa, sillä se on perustaltaan hyvä:
1. Sosiaaliturvan tulee olla edelleen syy- ja ansioperusteinen. Sosiaaliturvaa voi saada tietyn syyn, esimerkiksi sairauden, työttömyyden, vanhemmuuden ja opintojen, perustella. Sosiaaliturvaetuudet perustuvat lähtökohtaisesti työstä saatuihin ansioihin, jonka lisäksi on perusturva.
2. Palveluiden ja etuuksien tulee muodostaa nykyistä parempi kokonaisuus.
3. Sosiaaliturvan hakemisen ja saamisen tulee olla selkeä sitä tarvitsevalle.

Perustelut

Työeläkkeet rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden maksamilla eläkemaksuilla. Työntekijät ja työnantajat rahoittavat myös suurimman osan työttömyysturvasta, perhe- sekä sairausvakuutusetuuksista. On siis perusteltua, että työmarkkinajärjestöt osallistuvat sosiaaliturvan uudistamiseen. Suomessa on hyvää kokemusta siitä, että yhdessä sopimalla on viety läpi isoja muutoksia. Se on tuottanut vakautta yhteiskuntaan ja esimerkiksi työntekijöille kohtuullisen eläketurvan.

Sosiaaliturvasta on vuosien aikana tullut monimutkainen sekä etuudensaajille että sitä toimeenpaneville. Sosiaaliturvamme on kuitenkin perusperiaatteiltaan toimiva ja toimeentuloa turvaava erilaisissa elämäntilanteissa. Ansioturva ehkäisee osaltaan köyhyyttä ja kannustaa työn tekemiseen.

Palvelujen ja etuuksien yhteen toimivuutta on kehitettävä vastaamaan paremmin ihmisten tarpeita. Esimerkiksi työttömiä on tuettava palaamaan työelämään laadukkaiden työvoimapalveluiden avulla. Palveluilla tuetaan myös ihmisten osallisuutta sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä.

Etuusjärjestelmä voi taustalla olla monimutkainen, mutta sen on oltava helppo etuuden saajalle. Digitalisaatio, automatisaatio ja robotisaatio tarjoavat uusia keinoja helpottaa hakemusten käsittelyä.

Lue myös

Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen yhteinen hallitusohjelmakirjaus eläkepolitiikasta hallitusneuvotteluissa 2023 (pdf)

Ansiosidonnaiselle päivärahalle pääsyä on helpotettava ja päivärahan tasoa parannettava

Työttömyysturvan tarkoituksena on turvata työntekijöiden toimeentulo työttömyyden ajalta sekä mahdollistaa osaamista vastaavan uuden työn etsiminen. Erityisesti matalapalkkaisilla aloilla työskennelleiden työttömien toimeentulo kaipaa parantamista.

Tavoitteet

Korotetaan työttömyyspäivärahan tasoa esimerkiksi poistamalla omavastuuaika (5 pv).
Helpotetaan ansiopäivärahalle pääsyä lyhentämällä työssäoloehto kolmeen kuukauteen.
Ulotetaan ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille nykyistä työttömyyskassajärjestelmää kehittämällä sekä työttömyysturvan tasoa parantamalla.
Toteutetaan palkansaaja- ja yrittäjätulot huomioiva työttömyysturvan yhdistelmävakuutus.

Perustelut

Eritysesti osa- ja pätkätyötä tekevillä on vaikeuksia täyttää nykyinen työssäoloehto. Omavastuupäivien poistaminen on yksi konkreettinen keino parantaa työttömyysturvaa.

Erilaisilla työajoilla työskentelevien pääsyä ansiopäivärahalle tulee helpottaa. Työssäoloehto kaipaa lyhentämistä, sillä osa- ja pätkätyötä tekevillä on vaikeuksia täyttää nykyinen työssäoloehto.

Palkkatyön ja yrittäjätyön yhdistämisen vaikutusta työttömyyspäivärahaan tulee vahvistaa. Tämä voidaan toteuttaa ottamalla käyttöön molempien töiden yhteinen vakuuttaminen yhdistelmävakuutuksella. Ansiopäivärahan taso nousee, kun palkansaaja- ja yrittäjätulot vaikuttavat päivärahan perusteena olevaan palkkaan.

Työn psykososiaalinen kuormitus on saatava hallintaan, väkivallan uhkaa työssä torjuttava ja sään ääri-ilmiöiden vaikutus huomioitava työsuojelussa

Työn psykososiaalinen kuormitus on kasvanut ja se on huomioitava paremmin lainsäädännössä. Myös väkivallan uhka on monella alalla todellinen turvallisuusriski työntekijöille, ja se pitää saada paremmin hallintaan. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit työterveydelle ja -turvallisuudelle on myös huomioitava.

Tavoitteet

Työsuojelulainsäädäntöä on täsmennettävä erillisellä asetuksella niin, että siinä huomioidaan nykyistä paremmin työn psykososiaalinen kuormitus ja sen hallinta.
Sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimaa työelämän mielenterveysohjelmaa tulee jatkaa kolmikantaisesti seuraavalla hallituskaudella.
Väkivallan uhan hallinnasta on säädettävä täsmällisemmin erillisellä asetuksella.
Työsuojelusäännöksiä on täydennettävä vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomia työterveys- ja työturvallisuusriskejä.

Perustelut

Työturvallisuuslaki on puitelaki, joka ei tarkemmin sääntele sitä, mitä toimia työpaikalla on tehtävä työstä aiheutuvan henkisen terveyden vaaran ja haitan hallitsemiseksi. Kuten monesta fyysisen työturvallisuuden riskistä, myös tästä asiasta tarvitaan lakia täsmentävä erillinen asetus, joka ohjaa työpaikkojen vähimmäisvaatimuksia työstä aiheutuvan haitallisen psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisemiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimassa Työelämän mielenterveysohjelmassa 2020–2022 tavoitteena on ollut lisätä työpaikkojen valmiutta vahvistaa työntekijöiden mielenterveyttä. Ohjelma liittyy hallitusohjelman kansalliseen mielenterveysstrategiaan. Sen yhtenä linjauksena on mielenterveyden tukeminen työelämässä.

Työelämässä on edelleen paljon tehtävää työoloissa ja toimintatavoissa, jotta työntekijöiden henkinen hyvinvointi paranisi. Työelämän mielenterveysohjelma kytkeytyy TYÖ2030-ohjelman tavoitteistoon. Ohjelmallisia toimenpiteitä on tarpeen jatkaa seuraavalla hallituskaudella, sillä ohjelmassa tuotettujen työkalujen tunnetuksi tekeminen sekä osaamisen ja ymmärryksen lisääminen suomalaisilla työpaikoilla vaatii aikaa. 

Työn psykososiaaliset kuormitustekijät ja vakavan työuupumuksen vaara ovat kasvava ongelma työelämässä. Ongelma koskettaa kaikkia toimialoja ja työntekijäryhmiä. Myös suorittavaa työtä tekevät voivat kokea työn henkisesti kuormittavaksi. SAK:laisilla aloilla yleisintä henkisen kuormituksen kokeminen on yksityisellä palvelualalla, jonka työntekijöistä 40 prosenttia kokee työnsä kuormittavaksi henkiselle hyvinvoinnille. Vastaava luku julkisella alalla on 38 prosenttia, kuljetusalalla 32 prosenttia ja teollisuudessa 24 prosenttia. Pitkään jatkuva työn henkinen kuormitus alentaa työntekijän työkykyä.

Väkivallan uhka on monella alalla mittava turvallisuusriski, jonka hallitsemiseksi on annettava asetus ohjaamaan työpaikkojen toimenpiteitä.

Työolobarometrin (TEM) mukaan vuonna 2021 kahdeksan prosenttia palkansaajista oli havainnut asiakkaan taholta tapahtuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa työpaikallaan useita kertoja ja viisi prosenttia kerran kyselyä edeltäneen 12 kuukauden ajanjaksolla. Sukupuolten välinen ero väkivallan havaitsemisessa ja kokemisessa on iso. Naisista 19 prosenttia ja miehistä kahdeksan prosenttia oli havainnut väkivaltaa tai sen uhkaa vuonna 2021. Omakohtaisia kokemuksia väkivallasta tai sen uhkasta oli joka kymmenennellä naisella ja neljällä prosentilla miehistä.

Ilmastonmuutos tuo mukanaan sään ääri-ilmiöitä, kuten pitkiä hellejaksoja, voimakasta UV-säteilyä ja kovia myrskyjä. Tämä tulee vaikuttamaan kaikkiin, mutta erityisesti ulkotyötä tekeviin ja niihin, joiden työ on fyysisesti vaativaa. Sääntelyä onkin täsmennettävä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi.  

Ilmastoperäiset terveysriskit näkyvät jo monen työntekijän arjessa. Yleensä ihmiset työskentelevät parhaiten 16–24 asteen lämpötilassa riippuen siitä, millaista tehtävä työ on. Terveysvaikutusten lisäksi korkeampi lämpötila lisää uupumisen riskiä ja voi johtaa keskittymishäiriöihin ja valppauden heikkenemiseen. Keskittymisen herpaantumisella on lukuisia vaikutuksia ja vakavimmillaan se vaikuttaa työn turvallisuuteen. Tarvitaan tarkempaa sääntelyä muun muassa tauottamisesta ja helteeltä suojautumisesta.

Huomaa

Suomen on edistettävä vastaavia uudistuksia myös EU-lainsäädännössä.

Lainsäädännön on taattava hyvät edellytykset työpaikkojen työsuojelutoiminnalle

Työntekijöitä työpaikalla edustaville työsuojeluvaltuutetuille on taattava todellinen mahdollisuus hoitaa tehtävänsä hyvin ja saada siihen tarvittava aika ja koulutus. Myös pienemmille työpaikoille pitäisi valita työsuojeluvaltuutettu.

Tavoitteet

Työpaikkojen työsuojelun yhteistoimintaa ohjaavia säännöksiä on täsmennettävä, jotta niissä voidaan paremmin huomioida työelämässä tapahtuneet muutokset sekä erilaiset työn tekemisen muodot ja jotta ne mahdollistavat tarkoituksenmukaisen työsuojeluyhteistoiminnan ja henkilöstöedustuksen.
Lainsäädännön on taattava työsuojeluvaltuutetuille todelliset edellytykset toimia tehtävässään työolojen parantamiseksi ja henkilöstön työhyvinvoinnin edistämiseksi.
Laissa määritelty työpaikan työsuojeluvaltuutetun valintaraja on laskettava nykyisestä vähintään kymmenen työntekijän työpaikasta kaikkiin vähintään viiden työntekijän työpaikkoihin.

Perustelut

Työn ja työpaikkojen muuttuessa on säädettävä täsmällisemmin siitä, miten erilaisiin organisaatiorakenteisiin muodostetaan sellaiset toiminta-alueet, jotka tukevat toimivaa työsuojeluyhteistoimintaa. Esimerkiksi työsuojeluvaltuutettujen toiminta-alueet ja edustettavien työntekijöiden lukumäärät saattavat olla niin suuria, ettei heillä ole tosiasiallista mahdollisuutta hoitaa tehtäväänsä kunnolla.

Turvallisessa ja terveellisessä työpaikan kehittämisessä ja ylläpitämisessä työntekijöitä edustavilla työsuojeluvaltuutetuilla on merkittävä rooli. Jotta he voivat hoitaa tehtäväänsä, heillä on oltava riittävät toimintaedellytykset ja -oikeudet, kuten riittävä ajankäyttö eli vapautus varsinaisista työtehtävistä ja oikeus työsuojelukoulutukseen. Tällöin heillä on tosiasialliset mahdollisuudet tuntea työntekijät ja heidän työolosuhteensa sekä toimia tukena työpaikan turvallisuuden ja terveellisyyden kehittämisessä.

Suomessa on liki 19 000 (tilasto vuodelta 2020) 5–9 työntekijän työpaikkaa, joissa työskentelee yli 123 000 palkansaajaa. Näilläkin työpaikoilla tarvitaan työsuojeluvaltuutetun tuomaa osaamista ja toimintaa henkisen ja fyysisen työhyvinvoinnin edistämiseksi.

Työterveyshuollon katvealueet on korjattava

Hyvinvoivat työntekijät parantavat työyhteisöjen tuottavuutta sekä vähentävät sairastamisesta ja työkyvyttömyydestä aiheutuvia kustannuksia.

Työurien pidentämisessä työterveyshuolto on tärkeä kumppani. Se auttaa parantamaan työn ja työolosuhteiden terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työntekijöiden työkykyä ja työhyvinvointia ennakoivasti sekä työuran eri vaiheissa.

Tämän vuoksi on tärkeää, että työntekijöiden terveyspalvelut kehittyvät työelämän muutoksessa. Tarvittavat palvelut ja työkyvyn tuki on turvattava kaikille työtä tekeville työsuhteen muodosta ja työajoista riippumatta.

Tavoitteet

Työterveyttä kehitetään palvelujen perusrakenne ja –rahoitus säilyttäen.
Vakiinnutetaan työterveyshuollosta mielenterveydelle saatava tuki osana työyhteisöpalveluja ja työntekijän varhaista välittämistä.
Julkisten terveyspalvelujen ja työterveyspalvelujen yhteistyömalli vakiinnutetaan valtakunnallisesti hyödyntäen hankkeista saatuja hyviä kokemuksia.
Varmistetaan laadukkaiden työterveyspalvelujen riittävä tarjonta hyvinvointialueilla.
Luodaan kansallinen rekisteri, joka varmistaa terveystarkastuksiin pääsyn erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa tehtävissä myös pätkätyöntekijöille. Rekisteri voi olla osa potilastietojen kanta-arkistoa.
Vuorotyö ja vaihtelevat työaikamuodot on lisättävä asetukseen, jossa säädetään erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä työskentelevien terveystarkastuksista.

Perustelut

Työterveyshuollon perusrakenne ja rahoitusmalli toimivat hyvin. Sisällön kehittämisessä on huolehdittava nykyistä kattavammista palveluista mielenterveyden tukemiseksi, jotta mielenterveysongelmista aiheutuva sairauspoissaolojen nousu saadaan taitettua sekä työhyvinvointi ja työn tuottavuus kehittyvät myönteisesti.

Yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palvelujen kanssa on tiivistettävä, jotta saadaan saumattomat palveluketjut ja tarvittava työkyvyn tuki kaikille työntekijöille.

Tällä hetkellä lakisääteiset, kaikille työntekijöille kuuluvat työterveyspalvelut eivät toimi kattavasti kaikissa erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä. Ulkopuolelle jäävät esimerkiksi sellaiset työntekijät, joiden työ on keikkaluonteista, alalla käytetään paljon alihankintaa ja/tai työtä tehdään yrittäjyyden ja työntekijästatuksen välimaastossa.

Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyessä on varmistettava, ettei synny työterveyspalvelujen katvealueita, vaan alueilla on riittävästi laadukasta työterveyshuoltopalvelujen tarjontaa työntekijöille.

Lainsäädäntö ei nykyisellään huomioi riittävästi uutta tutkimustietoa, joka on kartoittanut työsuhdemuotojen ja työaikamuotojen muutoksia sekä niistä työntekijöille aiheutuvia kuormitustekijöitä ja terveysriskejä.